Terve Suomi!

Huh, pitkä paussi täällä blogissa olikin. 

Lääkärimatkan tuloksena olen palannut Suomeen ja jättänyt hyvästit Etiopialle. Olen tässä viime viikot prosessoinut päässäni asiaa, mutta luulen, että tajuan koko asian vasta pitkän ajan kuluttua. Onneksi lääkärit antoivat aika suorat mielipiteet tulevasta ja siitä, etten voi palata pitkäksi aikaa Etiopiaan. Minun itseni ei tarvinnut näin ollen puntaroida mahdollisuuksiani. Lääkärien selvin viesti oli, ettei nuoren (ihanaa kun joku kutsuu vielä nuoreksi) ihmisen kannata riskeerata omaa terveyttä. Olen tosi kiitollinen näille lääkäreille, jotka olivat niin selkeitä "tuomioissaan"!

Kaiken myllerryksen keskellä oon päässy nauttimaan ihanista jutuista täällä Suomessa! Tänään esimerkiksi pääsin korkkaamaan hiihtokauden! Tulin ladulta aivan hajalla. Huomena sattuu! Oon myös fiilistellyt kauniita jouluvaloja ja kuunnellut jouluradiota. 

Niiskuneiti lähtee lääkärimatkalle

Viimeinen viikko on ollut hullun(home?)myllyä!!

Täällä eläessä, olen kohdannut mitä ihmeellisimpiä oireita sisätiloissa. Nyt ne ovat vain pahentuneet ja tästä syystä matkustan Suomeen tapaamaan lääkäreitä. Toivottavasti ratkaisu kaikkeen tähän löytyy!

VoiVoi,
ehkä tämä lammasvideo piristää meitä kaikkia:

http://www.iltasanomat.fi/autot/art-2000001262251.html

Työni

Mun työnihän koostuu neljästä kummilapsiprojektista (Agaro, Bonga, Limu ja Sokoru), jotka sijaitsevat Jimma nimisen kaupungin ympärillä. Yhteensä projekteissa on 440 lasta ja nuorta. Projekti tarjoaa heille esim. koulunkäyntiin liittyvät kulut, terveydenhuollon, tutoropetusta ja ruoka-avustusta. Jokaisella kummilapsella on Suomessa kummi/kummiryhmä, joka lahjoittaa kuukausittain tietyn summan rahaa. Kummit ja kummilapset kirjoittavat noin kerran vuodessa toisilleen kirjeet ja vaihtavat näin päällimmäiset kuulumiset.

Bongan lapset kirjoittamassa kirjeitä kummeilleen:

Jokaisella projektipaikkakunnalla on kaksi paikallista työntekijää, jotka pyörittävät työtä käytännössä. Projekteissa on kaksi suomalaista neuvonantajaa, minä olen siis toinen heistä, ja me pidämme huolta, että kaikki tapahtuu suunnitelmien mukaan ja autamme paikallisia työntekijöitä kykyjemme ja taloudellisten puitteitten rajoissa.

Etiopialainen kalenteri perustuu aleksandrialaiseen eli koptilaiseen kalenteriin, joka taas perustuu vielä vanhempaan egyptiläiseen kalenteriin (Wikipedia). Tämän takia parin viikon päästä Etiopiassa juhlitaan uutta vuotta. Kummilapset saavat joka vuosi uuden vuoden lahjan. Tänä vuonna Limussa lapset saivat uudet patjat!

Suomea ja Etiopiaa

Heippa!

Suomiloma tuli ja meni! Oli ihanaaaaa!

Legoleikkejä siskontytön kanssa

Sisko <3

Kansanlähetyspäivillä

Se on niin Ihana tunne, kun seisoo jogurttihyllyllä ja voi ostaa muutakin kun mama-maustamatontajogurttia. On jogurttia, rahkaa, kreikkalaistajogurttia, turkkilaistajogurttia... NAM!

Nyt oon takasin Etiopiassa. Heti samana päivänä kun tulin takaisin, pääsin muuttamaan uuteen kämpääni. Edellinen asunto paljastui homeiseksi ja kuulemma siellä on asbestiakin. Ei ihme että henki vähän pihisi… Mutta nyt asun ihanassa kämpässä samalla asuinalueella kuin ennenkin. Mulla on täällä runsaasti tilaa, eli tervetuloa käymään!

Olen ehtinyt käymään Jimmassa ja kummilapsikohteissakin. Vein suomalaisten kummien kirjeet perille, tehtiin yksi kotikäynti ja olin seuraamassa koulupukujen mittauksia.

Sadekausi on tehnyt teistä tosi huonoja, kuoppaisia ja kurasia. Selkäparkani oli ihan hajalla, kun pääsin Addikseen. Tosin helpotin reissaamistani tulemalla takaisin Jimmasta Addikseen bussilla. Pystyin jättämään projektiauton pihalleni Jimmaan. Oli ihanan rentouttavaa istua bussin kyydissä ja olla hermoilematta ajamisesta!

SUOMIIIIIII!!!!!

Tulin kesäloman viettoon, mutta huomenna suuntaan työtehtäviin Kansanlähetyspäiville (1.-3.7.2016, Ryttylässä).

Tule sinäkin!
http://kansanlahetyspaivat.fi/

Tai jos et ehdi mukaan Ryttylään, niin voit kuunnella Radio Deiltä ohjelmaa. Itse olen äänessä perjantaina klo 19:00 alkavassa tilaisuudessa.

Kesäisin tekuin
Kerttu

Jos ei heilaa helluntaina...

Helluntaiterveiset! Täällä vietettiin sellaista eilen. 

Kun muuttaa uuteen maahan, joutuu monesti sellaisiin tilanteisiin, ettei tiedä miten niihin pitäisi suhtautua ja mikä olisi kulttuurillisesti oikea tapa hoitaa homma. Viime viikolla oli taas sellainen tilanne.

Eräs hyvin ystävällinen, ennestään tuttu, vanhempi mies soitti minulle. Hän halusi tavata ja jutella eräästä asiasta. Tässä kohtaa jo hälytyskelloni alkoivat helkkyä, mutta koska mies on erittäin luotettava, suosutuin tapaamiseen. Etiopialaiseen tapaan ensin vaihdoimme pitkän kaavan mukaan kuulumiset. Kyselimme toistemme voinnit, perheen voinnin, sairauksien paranemiset, työn sujumiset ja muut. Sitten tuli syvä hiljaisuus, jonka jälkeen herrasmies ilmoitti löytäneensä minulle aviomiehen. Hän oli rukoillut asiaa ja vihdoin tajunnut, että hänen sukulaispoikahan on minun ikäiseni. Me siis olemme samanikäisiä, molemmat olemme kristittyjä ja vapaita, joten tästä seuraa perfect mach, täydellinen pari! Kuulemma voisimme tavata, rukoilla yhdessä ja tämän jälkeen astella avioon!

Varsinkin suuremmissa kaupungeissa nuoret etsivät omat tyttö- ja poikaystävänsä, mutta ilmeisesti sukulaiset voivat hiukan tarjota helppiä tällaisille minunkaltaisilleni tapauksille…

Tarjouksen tehnyt mies teki ehdotuksen vilpittömästi ja hyvää hyvyyttään. En toki halua loukata häntä tällä kirjoituksellani. Tämä tilanne vain kuvastaa hyvin niitä hetkiä, kun koen itseni kulttuurillisesti kömpelöksi. Mitä tällaiseen tilanteeseen vastata, ettei ihan täysin loukkaa toista. Näihin emme saaneet valmennusta lähetyskurssilla!

Olin niin hämilläni tilanteesta, että lupasin miehelle palata asiaan, vaikka tiesin heti, ettei aviokauppoja syntyisi. Tapaamisen jälkeen konsultoin kokeneempia lähettejä, sain viisaita vastauksia ja luulen hoitaneeni homman ilman suurempia mokia! Tässä tilanteessa toimi suomalainen suoruus sekoitettuna etiopialaiseen kohteliaisuuteen!

Tällaista tällä kertaa! Ihanaa alkanutta viikkoa teille!

Miten muuttua ranskalaisesta suomalaiseksi?

Arkista arkea <3 

Viikkoni kuvina (heh, ja vähän kuvatekstejäkin):

Tällä viikolla oon tehnyt toimistohommia. On ollut mukava opetella uusia tehtäviä! 

Parina päivänä kävin maahanmuuttovirastossa. Vaihdoin Id:n, koska edellisen mukaan olin ranskalainen... Nyt on tämäkin asia korjattu!

Perjantaina saimme nauttia makoisan juhla-aterian! Lähetysseuran pitkäaikainen lähetti jää eläkkeelle ja sen kunniaksia saimme syödä dorowottia (mun lempiruokaa, eli mausteista kanakastiketta)!

Sunnuntaina pidin kansainvälisessä seurakunnassa pyhäkoulun. Mietittiin, että Jeesus on aika hyvä esimerkki hyvästä ystävästä. Hyvän ystävän piirrustus viittaa kyllä enemmänkin jokin supersankariin, otsapannassakin lukee TRUE MASTER!

Herkkuhimo iski!

Sitten kun syö pellilisen keksejä, niin pitää mennä kunnon hikireeniin!

Sähkökatkot ovat pakottaneet tunnelmointiin.

Värikästä viikkoa sulle!

Mutaiset terveiset!

Olin ekaa kertaa reissussa yksin ja matka meni tosi kivasti. Kuski kävi hakemassa minut Addiksesta ja köröttelimme Jimmaan. Olin sen verran väsynyt, että nukuin melkein koko matkan. Jimmassa minua odotti lounas hiippakunnan naistyöntekijän Asterin luona. Aster piti minusta muutenkin huolta esim. tarjoamalla minulle kahdesti aamupalan ja sunnuntaina lounaan <3. Myös taloni vahdit pitivät minua kuin kukkaa kämmenellä. Yksi vahdeista kävi jopa pesemässä minun likaiset astiani yksi päivä!

Jimman matkalla kävin kolmessa kummilapsikohteessa. Tällä kertaa erityistä oli Bongan väliarviointi. Paikalliset hallituksen viranomaiset tekivät tarkastuksen johon kuului projektityöntekijöiden haastatteluita sekä kotikäyntejä. Yksi kotikäynti meinasi olla suomineidolle liikaa. Bongassa oli satanut tuona päivänä ja tiet ja polut olivat mudassa. Yksi koti oli jyrkän pitkän rinteen alla ja majaan oli vain pieni mutapolku. Alku matkasta sain otettua kiinni jostain risusta mutta loppu matkasta piti turvautua tarkastajamiehen apuun. Tarkastuksen jälkeen yhden miehen piti työntää minua  ylös mäenrinnettä samalla kuin toinen mies veti minua…

Limun kummilapsikohde sijaitsee tosi mutaisen tien päässä. Kuuntelin Limuun menoa edeltävän yön kun sade piiskasi kattoani. Mietin neljän aikaa aamuyöstä, että onneksi on nelivetoauto. Tie Limuun olikin ihan älyttömän mutainen. Onneksi olen tottunut ajamaan lumessa, koska paikoin muta vei autoa kuin lumikinokset konsanaan. Kun pääsimme perille Limuun ja sieltä takaisin Jimmaan auto näytti siltä kuin olisi uinut mutalammikossa. Vahtini pesi autoa pari tuntia illalla. Limussa on mainiot työntekijät ja tällä kertaa pääsin jututtamaan myös kummilapsia. Oli mukavaa nähdä kuinka hyvin lapset tulevat toimeen paikallisten työntekijöidemme kanssa!

Sunnuntaina ajoin itse Jimmasta Addikseen. Kyydissäni oli neljä naista ja matka sujui amharan kuunteluharjoituksen parissa. Näillä naisilla nimittäin juttua riitti. Välillä pysyin kärryillä ja välillä kärryjen vieressä. 

Etiopiassa on ollut todella voimakkaita sateita. Paikoitellen sateet ovat aiheuttaneet tulvia ja tulvissa on kuollut kokonaisia perheitä.

Addiksessakin on satanut ja ilmeisesti sadekausi alkoi kuukautta aikaisemmin kuin tavallisesti. Päivittäin saamme täällä nauttia sateista… Pitääkin kaivaa paksumpi peitto ja välihousut esille!

Agaro

Bonga 

Kotikäynnillä 

Limuun vievä tie

Auton pakkausta aamun sarastuksessa

Jimman tieltä saa ostettua mangoja ja mangoista saa tehtyä parasta hilloa!!

Kerttu ja tyhjä toimisto. Minulle sanottiin että tule 8:30 ja tulin toimistolle 8:30. Muut tulivat 9:30. En ole ihan vielä täysin sopeutunut paikalliseen aikakäsitykseen...