Näen piipusta kun lintu tipahtaa

Eilen Etiopiassa oli kansallinen vapaapäivä. Täällä juhlittiin kommunistisen sotilasjuntan eli Dergin vallasta syöksemisen muistopäivää. Derg otti Etiopiassa vallan Haile Selassielta vuonna 1974. Vuonna 1991 Derg onnistuttiin lopullisesti syöksemään vallasta. (Lähde: aina luotettava Wikipedia.)

Eilisen aamupäivän vietin leipomalla sämpylöitä ja omenapiirakkaa. Illalla kokoonnuimme Seklin lähettiporukan kanssa Siljasille syömään lettuja ja juomaan kahvia. Näinkin perinteisin suomalaisin menoin minä vietin elämäni ensimmäistä Dergin kukistumisen muistopäivää.

Tänä aamuna keitin hyvät etiopialaiset sufeet ja istuin rauhallisin mielin sohvalleni ottamaan uutta päivää vastaan. Sohvan takana sijaitsee iso takka ja takan piipun päällä ei ilmeisesti ole kauhean suurta suojaa. Jos ulkona sataa, niin sadevesi tipuskelee takkaani. Noh, tänä aamuna ajattelin, että jo on kumma että takkaan tippuu vettä, vaikka ulkona ei sadakaan. Pienen hetken päästä tajusin, että takassa polttoa odottavat paperit liikkuvat ja että kyse ei ole torakoista tai muista pienhyönteisistä. Syöksyin pyjamassa paljasvarpain ulos, koska arvelin että kyse on hiirestä tai linnusta. Paniikissa juoksin naapuriin, josta lähettikaveri lähti selittämään amharaksi meidän vahdille tilannetta. Minä en suostunut menemään sisälle, mutta urhea kokenut lähetti ja vahtimme menivät ottamaan kiinni mysteerieläintä. Ja sehän paljastui kauhukseni linnuksi. Kiljuin pihalla samalla kun vahtimme huutaa sisältä, ettei ole mitään ongelmaa, se on vain lintu, ei hiiri. Jos joku on kävellyt kanssani Helsingin rautatieasemalla, niin tietää kuinka paljon vihaan ja pelkään lintuja suljetuissa tiloissa. Noh tämä tilanne päättyi hyvin ja vahtimme sai otettua linnun kiinni ja vapautettua sen ulos. Jos ei muuta hyvää, niin sydän sai ainakin liikuntaa heti aamutuimaan!

A niin kuin nenä

Muistatteko miltä tuntui harjoitella ensimmäisiä kirjaimia vihkoon? Viivat eivät millään meinanneet pysyä suorina ja oli hiukan epäselvää, mistä R-kirjaimen viivat kulkevat. Opettaja näytti vaihe vaiheelta, mistä kirjaimen kirjoitus aloitetaan ja mitkä viivat ovat yhtä pitkiä, mitkä viivat suoria ja mitkä kaarevia.

Tänään palasin noihin tunnelmiin. Haparoivin ottein kirjoitin ensimmäiset fidelini harjoitusvihkooni. Opettaja korjasi hiukan, koska olin tehnyt yhden viivan suoraksi enkä kaarevaksi, niin kuin olisi pitänyt.

2 fideliä 264:stä opittu! Jee!

Tuo eka kirjain on a. A niinkuin Afintsa (nenä)

Menen tästä kokeilemaan uutta linssikeiton reseptiä. Kerron joskus miten kävi.

Aamuja ja iltoja

Kello on nyt puoli seitsemän ja ulkona alkaa hämärtyä. Kymmenisen minuutin päästä pimeys on jo laskeutunut Addiksen ylle. Usein kello 19:00 menee sähköt. Se ei tapahdu joka päivä, mutta varaudun siihen joka ilta. Pitää miettiä mihin otsalamppu on itsensä piilottanut ja mistä löydän kätevästi tulitikut kynttilöitä varten. Sähköjen meno ei kuitenkaan menoa haittaa. Täällä on varauduttu kaikkeen. Ilman sähköjä voi tehdä ruokaa kaasuliedellä, saunoa kynttilän loimussa ja jumpata tai virkata otsalampun  valossa. Sähköt palaavat joskus juuri kun otsalamppu on löytynyt sängyn alta, mutta usein ne tulevat muutamaa minuuttia yli yhdeksän. Sitten voikin jo mennä nukkumaan! Dena deru!

Kun nukkumaanmenoaika on siirtynyt täällä Afrikassa muutamalla tunnilla niin samoin on ylösnousukin. Kuuden aikaan olen usein ylhäällä. Se on hyvä aika lähteä pienelle aamukävelylle, koska autojen pakokaasut eivät ole vielä vallanneet koko kaupunkia. Silloin voi nauttia raikkaanlaisesta ilmasta ja kaupungin aamutohinoista. Voi katsella kuinka kojujen pitäjät alkavat kasata vaatteita ja hedelmiä näytille. Kengän kiillottajat asettautuvat tienlaitaan muutaman vesipullonsa ja kiillotuslankkipurkin kanssa. Vähäosaisempi kuorii päältänsä peittona toimineet pahvinpalaset ja asettuu omaan vakiopaikkaansa kerjuulle. Myös silmätulehduksesta kärsivä kulkukoira venyttelee itsensä ottamaan päivän vastaan. Hyvää huomenta uusi aamu! Tästä se päivä sitten lähtee käyntiin! Dena walu!

Termiittejä ja muita mukavia vieraita

Tässä se nyt sitten komeilee, minun työlupani! Sain tämän ja id-kortin käsiini eilen. Aika vaatimattomalta viholta tuo näyttää, mutta sen turvin saan olla maassa ainakin vuoden. Sitten se pitää uusia, mutta usein uusimisprosessi on helpompi kuin kokonaan uuden työluvan hankkiminen. Id kulkee lompakossa mukana, vaikka pikku virhe siihen olikin eksynyt. Sen mukaan olen ranskalainen…

Täällä on satanut tämän viikon. Sateet ovat tuoneet mukana raikasta ilmaa, mutta myös hyttysiä ja termiittejä. Eilen illalla katseltiin ikkunasta kuinka satoja öttiäisiä pyöri ulkolampun kimpussa. Pikkuhiljaa termiitit alkoivat työntyä sisälle ovien ja ikkunoiden raoista. Siinä vaiheessa sammutettiin suosiolla sisävalot ja teipattiin ovenrako umpeen. Hyi kamala!

Suomalainen unohtaa vajaassa vuodessa kuinka hirveä otus itikka on. Viime yönä metsästin tunnin pikku kiusanhenkeä, kunnes sain sen hengiltä. Tänään viritin suosiolla prinsessaverkon sänkyni yläpuolelle. Elämän pieniä luksuksia!