Psalmi 115 osui ja upposi!

Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee. Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä.

Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe.

Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista.

Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa, niillä on jalat, mutta ne eivät kävele, niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.

(Ps. 115:3-7)

Meillä on elävä Jumala. Jumala, jonka äänen voimme kuulla, jonka tahdon voimme tietää. Hän haluaa olla meihin yhteydessä ja Hän näkee kaiken! Hän tarkkaavasti kuuntelee, josko me puhuisimme Hänelle. Hän on kiinnostunut meistä: ”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut” (Jaak. 4:5).

Hänellä on kädet ja jalat. Hänen käsistään ja jaloistaan voimme myös nähdä äärettömän rakkauden, jota hän on osoittanut meitä kohtaan:

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala -- mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:31-34)

On se Raamattu ihmeellinen opus!