Muistan kun ala-asteella kaverini kertoi, kuinka hänestä
tulee isona lähetystyöntekijä ja että hän lähtee Afrikkaan. Ajattelin tuolloin,
että ystäväni on täysin sekaisin. Mietin pienessä päässäni, ettei kukaan
järkevä ihminen halua lähteä Ryttylästä mihinkään!
Tulinen on taivas, mutta ei näkynyt tuolloinkaan tulikirjaimia... |
Meni muutama vuosi , tarkemmin sanottuna kymmenen vuotta.
Mietin tuolloin parikymppisenä ensimmäistä kertaa elämässä, mitä Jumala haluaa
minulta. Voisiko olla niin, että
Jumalalla olisi elämäni varalta jokin suunnitelma? Tuossa hetkessä ei tullut
tulikirjaimia taivaalle, ei kuulunut valtavaa jyrinää vaan hyvin yksinkertainen
Raamatunkohta tuli voimakkaasti mieleen: ”Menkää siis ja tehkää…” Jos minulla
ei ole estettä lähetystyöhön lähtemiseen, niin miksi en sinne menisi?
Lähetyskipinä syttyi.
Opiskeluaikana haaveilin usein lähtemisestä ja siitä
millaista työtä voisin tehdä. Heti valmistuttuani soitin Kansanlähetykseen ja
kysyin onko työkokemus pakollinen kriteeri lähetyslinjalle pääsyyn. Onneksi se
oli pakollinen! Sain viettää hienot vuodet Helsingissä, kasvoin ammatillisesti
paljon ja opin valtavan määrän asioita sosiaalialalta. Kuitenkin koko ajan
tiesin, ettei tämä ole minun lopullinen paikka. Minulla oli koko ajan väliolo.
Odotin oikeaa aikaa seuraavan askeleen ottamiseen.
Jumala täyttää meidän unelmia! On ihan tosi hurjaa, kun on
saanut reilun vuoden valmistautua yhden SUUREN unelman täyttymiseen! Aina ei
ole ollut helppoa, mutta Herran hallussa ollaan oltu!
Lähetyskutsuja on yhtä monenlaisia, kuin on lähtijöitäkin!
Kansanlähetys hakee koko ajan uusia lähetyslinjalaisia! Oletkos miettinyt omaa
paikkaa lähetyksessä? Voisiko se olla lähtijä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti