tiistai 22. joulukuuta 2015

Tästä tulikin ruokapostaus!


Minulla alkoi joululoma koulusta perjantaina ja sen kunniaksi menimme luokkakavereiden ja opettajan kanssa korealaiseen ravintolaan syömään. Viime viikolla siirryin koulussa 3c tasolta 4. kurssille. Nyt emme käy enää niin paljon läpi eläintarinoita vaan siirrymme haastatteluihin ja ympäristön tarkkailuun. Tein viime viikolla ensimmäisen haastatteluni amharaksi ja se nauhoitettiin. Ei se kauhean kivaa ollut kuunnella omaa amharaa nauhalta, mutta näin sitä oppii paljon.

Glögiä ja amharaa
Kyllähän se joulu sieltä tulee. Joulufiilis on täällä vähän pakotettu tulemaan, kun ei ole sitä pimeyttä ja täällä sitä valkeaa joulua ei varmasti tule. Monissa ulkomaalaisten käyttämissä ruokakaupoissa on joitain joulukoristeita, mutta joululauluja täällä ei kyllä kuule. Tiesittekö, että täällä paikalliset viettävät joulua vasta 7.1? Pääsen siis viettämään tarvittaessa kaksi joulua. Täällä joulu on yhden päivän mittainen, joten suurempia jouluhössötyksiä paikallisilla ei ole. Tärkein jouluperinne, mikä täällä tuntuu olevan, on ruoka (tämä taitaa olla aika sama siis suomalaisilla ja etiopialaisilla)! Ainakin se aina mainitaan, kun kysyn millaisia joulusuunnitelmia paikallisilla on. Joulua vietetään perheen ja naapurien kesken. Syödään hyvää ruokaa eli dorowottia (kanakastiketta) ja käydään kirkossa. Seuraavana päivänä mennäänkin sitten töihin.

Minun joulusuunnitelmiini kuulu myös dorowotti, mutta kaikista eniten odotan kahta ystävääni, jotka saapuvat ensi yönä! Heidän kanssaan vietetään joulua puuron, pipareiden, karjalanpiirakoiden, porkkanalaatikon, kanan ja lihapullien seurassa (eli kyllä se ruoka on tärkeää joulussa). Kansainvälisessä seurakunnassa on aattona aattohartaus, joten eiköhän me sinnekin mennä.

Ihanaa joulunodotusta teille kaikille! 

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas."

Ei uskoisi että olen käynyt karjalalaisen mummoni rypytyskurssin...


Tämä kuva on suomalaisten joulujuhlasta. Se oli tarkoitettu kaikille Etiopiassa oleville suomalaisille ja juhla pidettiin suurlähettilään residenssissä. Siellä oli ehtä joulukinkku!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua...

Sain pienen joulupaketin Hämeen Kansanlähetykseltä ja sieltä löytyneiden piparimausteiden innoittamana pyöräytin tänään piparitaikinan. Huomena pääsen sitten leipomaan piparit valmiiksi ja maistelemaan millaisia tuli. Täällä ei taikinaa parane napostella, kun kananmunissa voi olla vaikka mitä asukkeja...



Nyt kaikki kurkkaamaan Suuressa Mukana joulukalenteria! Luukusta 9 nimittäin löytyy tuttu naama...
http://suuressamukana.fi/joulukalenteri/

torstai 3. joulukuuta 2015

Hyvää adventtia!



”Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteita tielle, toiset katkoivat puistaoksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” (Matt. 21:8-9)


Käy katsomassa Kansanlähetyksen joulukalenteri:
http://suuressamukana.fi/joulukalenteri/

(Hieno mies on koonnut joulukalenterin kasaan!)

maanantai 26. lokakuuta 2015

Hmm...

Heippa!


Nyt onkin ollut pitkä tauko kirjoittelussa. Minulla on ollut täällä suuretsinnät käynnissä. Olen nimittäin hukannut opiskeluintoni. Noh, luulen, että se kyllä sieltä vielä löytyy, mutta tällä hetkellä amharan opinnot tuntuvat hieman takkuisilta. Kouluun on tosin aina kiva mennä, mutta läksyjentekoon pitäisi löytää jokin piristysruiske...

Listaan nyt tähän (iteäni varten?) opiskelumotivaatiota lisääviä aiheita:

1) Ihanat opiskelukaverit ja opettajat! 


2) Herkkuhetket oppitunneilla... 


3) Opintoretket, joilla oppii niin kieltä kuin kulttuuriakin


Tässä koko kielikoulu on menossa hautajaiskotiin vierailulle
4) Se, kun tajuaa kuinka paljon jo on oppinut! 


5) Pienet hengähdyshetket





perjantai 9. lokakuuta 2015

መሰቀል - meskel







Etiopiassa on hyvin paljon ortodokseja ja tämän takia pääsen tutustumaan myös heidän elämäänsä. Pari viikkoa sitten täällä juhlittiin Jeesuksen todellisen ristin löytymistä. Juhlan nimi on meskel, joka tarkoittaa ristiä.

Paikallisen legendan mukaan, Kuningatar Helena löysi Jeesuksen todellisen ristin. Hän näki ilmestyksen, jonka mukaan hänen täytyi sytyttää tuli ja tulesta tuleva savu johdattaa hänet ristin luo. Ja näin kävi. Se miksi etiopialaiset ortodoksit juhlivat juhlaa niin näyttävästi on se, että legendan mukaan pala rististä tuotiin Egyptistä Etiopiaan. (Wikipedia.)

Koska risti löydettiin kokkoa polttamalla, etiopialaiset juhlivat meskeliä mm sytyttämällä isoja tulia, joiden keskellä on risti. Kokko tehdään hyvin syttyvästä ja hyvin nopeasti palavista materiaaleista. Tosin meidän naapuruston kokkoon valeltiin sytytysainetta, joten kun ortodoksipappi sytytti sen, niin se oli yksi humaus kun risut ja heinät syttyivät.


Myös Mekane Yesus kirkoissa oli tuona päivänä ohjelmaa, mutta ilmeisesti ne olivat jonkinlaisia rukoushetkiä. Yksi opettajani sanoi, että heidän kirkossa oli rukoiltu yleisesti sellaisten ihmisten puolesta, jotka vielä eivät tunne Jeesusta ja todellisen  ristin todellista merkitystä.



Pääsin meskelinä maistamaan uutta ruokalajia, kun oromolaiset (yksi etiopian heimo) naapurini pyysivät minua syömään. Ruoan nimi on anchote ja se tehdään perunankaltaisesta kasvista (ehkä, jos ymmärsin oikein), valkosipulista ja voista. Anchotea syödään juhlina oromolaisissa kodeissa. Voin suositella! Oli erittäin maukasta!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Herätys!

Täällä saattaa herätä vaikka minkälaisiin ääniin. Aika vakio on moskeija tai ortodoksikirkko. Mutta viimeiset kolme kuukautta olen herännyt "kauniisiin" luontoääniin. 




Koska herätys tapahtuu viiden ja kuuden välillä jää aamusta aikaa testailla vaikka uusia pannarireseptejä



torstai 10. syyskuuta 2015

Kun kipasin hakemassa ajokortin.

Ensimmäinen reissu, toimisto nro1
  • Kiinni


Toinen reissu, toimisto nro1
  • Muuten paperit vaikuttivat olevan kunnossa, mutta legalisointikuittipaperista puuttui nimeni. No eikun takaisin toimistolle ja lähetys kirjoitti todistuksen siitä, että lähetys on maksanut kaikki kuluni liittyen papereiden legalisointiin.


Kolmas reissu, toimisto nro1
  • Muuten paperit vaikuttivat olevan kunnossa, mutta niihin tarvitsisi suurlähetystön leiman. Yritin nätisti ja en niin nätisti selittää, etten tarvitse leimaa, koska paperini ovat jo legalisoitu. Eivät uskoneet. (Kaksi viikkoa aikaisemmin suomalaiset olivat saaneet samanlaisilla papereilla ja leimoilla ajokortit.)


Neljäs reissu, toimisto nro2
  • Jonkinlainen johtaja totesi vain samaa, etteivät paperini kelpaa.


Viides reissu, Suomen suurlähetystö
  • Emme auta.


Viides reissu kokeilemaan onnea toimisto nro 3
  • Pääsemme johtajan puheille, joka toteaa, että paperini ovat kunnossa, joten eikun takaisin toimistoon numero 2.


Kuudes ja seitsämäs reissu toimisto nro 1 ja 2.
  • Yritämme vakuuttaa monta virkailijaa, että paperini ovat kunnossa. Lopputulos = hyvin monta vihaista virkailijaa ja yksi hyvin turhautunut lähetystyöntekijä.


Sähköposti Suomen ulkoasiainministeriöön
  • Erittäin pikainen ja auttava vastaussähköposti.


Kahdeksas reissu suurlähetystöön
  • Vaakuuttelukirje paikallisille viranomaisille, että paperini ovat kunnossa ja vielä oikein hieno LEIMA papereihin.


Yhdeksäs reissu toimisto nro. 1
  • Paperini näyttävät olevan kunnossa. Tosin pomo on kokouksessa, sähköt menee ja lopulta paperini katoavat. Paikallinen työntekijämme joutuu etsimään niitä ensin johtajan toimistosta ja lopulta virkailijan työhuoneesta. Failini löytyy, mutta passikuvani on ehtinyt hävitä kansiosta. Onneksi minulla oli mukana muutama varakuva. Tässä vaiheessa lounassummeri soikin. Toimisto sulkeutuu.


Kymmenes reissu (en lähde mukaan) toimisto nro 1.
SAIN AJOKORTIN! Eihän siinä mennyt kuin viisi kuukautta ja hermoni!





maanantai 31. elokuuta 2015

Niitä kuuluisia pieniä eroja




Eräässä paikassa vessan ovi meni rikki. Ovi jumittui suljettaessa niin, että avatakseen sen, ovi  piti irrottaa kokonaan pois.  

Kun kolme ihmistä oli jumittunut vähän ajan sisällä vessaan, eräs työntekijä totesi, että onneksi nyt kaikki tietävät, ettei tuota vessan ovea kannata pistää kiinni. Tietynlainen ratkaisu tämäkin…

Tästä muutaman päivän sisällä oveen ilmestyi lappu: ”Ovi jumittuu lukittaessa, älä lukitse ovea käyttäessäsi vessaa.”

Lappu tosin oli väärässä, koska ovi jumittui ilman lukitsemistakin.

Viimeisin kokeilu rikkinäisen oven ongelmaan on ollut tehdä vessasta komero.

Ovi on ollut siis rikki ainakin kolme kuukautta. Yritän muistaa kertoa, korjataanko ovi seuraavan vuoden aikana. Sekin on kait yksi mahdollisuus tähän ongelmaan…


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tulva!






Ekassa videossa vähän ukkostunnelmia ja tokassa tulvatunnelmia. Videot eivät ole samalta päivältä mutta jokseenkin samoissa tunnelmissa!
Tulvasta selvittiin. Minua ihmetytti tulvassa se, ettei meilläpäin ollut satanut koko päivänä. Ilmeisesti sateet olivat tulleet kaupungin toisella puolella olevalle vuorelle ja sieltä vesi oli virtaillut meidän huudeille.


maanantai 17. elokuuta 2015

Kesäkuvia

Loma tuli ja meni. Mulla oli ihanaa aikaa Suomessa, vaikka osittain se menikin tukkaputkella juosten. Valitettavasti en ehtinyt nähdä kaikkia ihania ihmisiäni, mutta seuraavalla kerralla sitten!

Kun lähdin Suomeen, olin ajatellut että kuivatan mun vedensuodattimen. En sitten ihan tajunnut, että kun tuun yhden aikaan yöllä kotiin saatan kaivata puhdasta vettä. Täällä sitten yötä myöten keittelin vesiä. Että näin! 

Arkeen on pyörähdetty siis  ihan kunnolla. Tänään jatkui kielikoulukin ja yritin muistella kaikkea unohdettua. Siirryin nyt sitten vaiheeseen 3 ja sain ihanan uuden opettajan! Oon hänestä tosi kiitollinen ja innolla menenkin huomenna jatkamaan opiskeluitani.



KERTUN KESÄLOMA!
1. Matkatavaroiden saunotusta


2. Herkkuja!






3.Kesähetkiä









4.YLLÄTYSSYNTTÄRIT (kiitti ihanuudet)!




5.Lähettipäivät Rydessä



6. Viimeisen päivän tunnelmat



Lähteekö teillä koskaan jutut lapasesta? Mulla tais lähtee tuon karkin hamstraamisen suhteen...